Anna (nimi muutettu), 38, markkinointijohtaja ja kahden lapsen äiti

1. Lähtötilanne: "Kaikki on hyvin, mutta mä en jaksa enää hengittää" 

Anna tuli vastaanotolle, koska koki olevansa umpikujassa. Ulkoisesti kaikki oli täydellistä: menestynyt ura, kaunis koti ja kaksi tervettä lasta. Silti Anna itki iltaisin autossa ennen kotiinmenoa.

Oireet: Jatkuva kireys, vaikeus asettaa rajoja töissä (hän teki muidenkin työt), huono omatunto lapsille suuttumisesta ja krooninen niska-hartiakipu.

Annan uskomus: "Mun täytyy vaan yrittää kovemmin. Jos mä oon vielä vähän tehokkaampi, ehkä tää helpottaa."

2. Systeeminen ymmärrys: "Kannatteleva lapsi"

Kun lähdimme purkamaan Annan tilannetta perhekonstellaation keinoin, teimme merkittävän havainnon katsoessamme Annan perhesysteemiä: Anna itse, Annan vanhemmat, työ ja Annan perhe.

Menneisyys: Annan äiti oli ollut masentunut Annan lapsuudessa, ja isä oli tehnyt paljon töitä. Anna oli jo 7-vuotiaana oppinut olemaan "näkymätön auttaja". Hän huolehti pikkusisaruksistaan ja varmisti, ettei äidille tullut paha mieli.

Systeeminen solmu: Anna oli ottanut aikuisen vastuun liian varhain. Hän oli oppinut, että hänen turvallisuutensa riippuu siitä, että muut ympärillä voivat hyvin.

Heijastus nykyhetkeen: Töissä Anna koki alitajuisesti olevansa yhä se 7-vuotias, jonka täytyy kannatella koko organisaatiota (äitiä), jotta systeemi ei kaatuisi. Siksi "ein" sanominen tuntui hengenvaaralliselta.

Kotona perheen kanssa tämä näkyi lyhytpinnaisuutena, suorittamisena, "pakkona". Anna ei nauttinut lastensa kanssa olemisesta ja koki tästä kovaa syyllisyyttä ja riittämättömyyttä.

3. Työskentely Vapaavyöhykkeellä

Vapaavyöhyke-prosessin aikana teimme kolme isoa asiaa:

Paikan palautus: Konstellaatioharjoituksessa Anna sanoi symbolisesti vanhemmilleen: "Te olette suuria vanhempiani ja minä olen tyttärenne. Minä olin vain lapsi eikä teidän taakkanne kuulunut minun kannettavakseni. Nyt mitä käännyn oman elämäni puoleen." Tämä palautti Annan omalle paikalleen vanhempiensa lapseksi, jonka vastuulla ei ollut heidän tunteidensa säätely ja heidän hyvinvoinnistaan huolehtiminen, mikä vapautti valtavasti psyykkistä energiaa.

Raja-treeni: Harjoittelimme konkreettisia lauseita työpaikan palavereihin. Anna huomasi, että maailma ei kaatunutkaan, kun hän sanoi: "Tämä projekti ei mahdu mun tähän viikkoon."

Itsemyötätunto: Purimme Annan "sisäisen piiskurin", joka oli vaatinut täydellisyyttä suojellakseen häntä hylkäykseltä.

4. Lopputulos: Uusi normaali

Viiden kerran jälkeen Annan olemus oli muuttunut. Hartiat olivat laskeneet ja katse oli kirkas.

Konkreettinen muutos: Anna alkoi pitää lounastauot. Hän lopetti työsähköpostien lukemisen klo 17 jälkeen eikä ottanut enää muiden töitä tai ylimääräisiä projekteja hoitaakseen.

Systeeminen vaikutus: Kun Anna lakkasi kannattelemasta kaikkea, hänen puolisonsa alkoi ottaa enemmän vastuuta kotona (koska tilaa vapautui) ja lapset rauhoittuivat, koska äiti oli vihdoin emotionaalisesti läsnä. Anna alkoi tehdä asioita vain itselleen: hän aloitti tanssitunnit pitkästä aikaa ja tapasi enemmän ystäviään. Hän vietti enemmän aikaa lastensa kanssa ja nautti siitä. 

Kuulostaako tutulta? Varaa maksuton 15 minuutin tutustumispuhelu, niin jutellaan ja katsotaan olisiko Vapaavyöhyke palvelu, josta sä voisit hyötyä. Voit lukea palvelusta täältä.